SPBSU-tutkimus “Oleny” luonnonpuiston aphyllophoroid-sienten Altami Studion avulla
Johdanto
Aphyllophoroid-sienet ovat ei-taksonomista ekologinen ja morfologinen sieniryhmä. Termiä “aphyllophoroid fungi” käytetään asiantuntijoiden keskuudessa merkitsemään homobasidiomykeettejä, joille on tunnusomaista ei-lamellarinen hymenofori ja jotka ovat suurimmaksi osaksi ksylotrofisia saprotrofeja. Ryhmään kuuluu 17 nykyisen lajin edustajat, joilla on sileä, hampaiden (kuten Corticiaceae- ja Basidiomycetes-sieni), neulamainen (esimerkiksi Hydrozoa) ja putkimainen (mutta ei boletes) (kuten polyploidien sieni) hymenoforien tyyppiset sekä siirtymävaiheen vaihtelut, esimerkiksi labyrinttityypillä. Afillophoroid basidiomycetes-monimuotoisuuden tutkimus, joka on metsän ekosysteemien erittäin tärkeitä osia (edustaa ksyloodestrottoreiden rungon pääasiallista lajien monimuotoisuutta), mahdollistaa arvioidun tutkittavan yhteisön biologisen arvon.
Tutkimus toteutettiin “Oleny” -luonnonpuistossa, joka sijaitsee Nikekolskoye ja Sukhodol-kylässä Lipetskin alueella, sen pinta-ala on noin 12 km2. Suurin osa tästä alueesta on maatalousmaata, sillä välissä on rotko-palkkijärjestelmän sirpaleita, siellä luodaan Euroopan niemimaalle tyypillisiä niitty- ja steppeyhteisöjä. Luonnonpuisto kuuluu muutamiin suojelualueisiin, joissa kausittaiset mykologiset havainnot suoritetaan. Tähän mennessä puistossa ei ole tehty erityistä tutkimusta afiiliphoroidien sieniryhmästä.
Materiaalit ja menetelmät
Metsäyhteisöjen (tammen metsiä, haapapuita ja vaahterapuita) reittitutkimuksen aikana toteutettiin syyskuussa 2016 puiden sienten näytteenotto puistossa. Kerätyn aineen määritys suoritettiin V.L.Komarovin kasvitieteellisen laitoksen sienien maantieteellisessä ja taksonomialaboratorioissa.Standardimikroskopiotekniikkaa käytettiin valmistettaessa hymenalikerroksen väliaikaisia leikkauksia (pysyviä valmisteita ei tarvita) käyttäen kvalitatiivisia reaktioita solujen sisältöön (5-prosenttinen KOH-liuos, Cotton Blue -liuos) ja soluseinän komponentteja sieniä (Meltzer-reagenssia). Puuvillasillan tilapäistä valmistamista tasaisesti tahrautuivat liukukappaleeseen sijoitetut osat lämmitettiin reagenssiin alkoholilampun liekissä 2 minuutin ajan. Valomikroskopia suoritettiin Altami BIO 2 -mikroskoopilla ja UCMOS05100KPA Altami-kameralla RAS: n V.L. Komarovin kasvitieteellisessä laitoksessa. Altami Studio -ohjelma mitasi hymenian ja itiöiden steriilien ja basidiosien elementtien lajikohtaiset parametrit sekä kuvat valmisteista (kuvat 1, 2). Näytteiden tunnistamisessa käytettiin eurooppalaisia raportteja tutkittujen basidiomykeettien ryhmää (Bernicchia, Gorjón, 2010, Ryvarden, Melo, 2014). Kerätty materiaali sijoitetaan RAS-kasvitieteellisen laitoksen Mycological herbariumiin ja osittain V.N. Khitrovo Herbarium mykologinen kokoelma Orel State University nimetty I.S. Turgenev.
Tulokset ja keskustelu
Kyselyn tuloksena löydettiin 53 sieni-lajia, jotka olivat afilophoroidiryhmiä ja yksi heterobasidiomyyttien laji. Uusi luonnonpuistoon kuuluu 39 lajia, joista 36 on uutta Lipetskin alueelle. Löytöjä Phanerochaete aculeata Hallenb -lajeista ja Lindtneria panphyliensis Bernicchia & M.J. Larsenista tuli erityisen mielenkiintoinen, tunnetuin Venäjällä tähän asti vain Oryol-alueen lähialueelta (Volobuev, 2013). On syytä panna merkille Sistotrema sernanderi (Litsch.), koska se on ensimmäinen löydetty lajin Keski-Venäjän Yläman alueella.
Yleisesti ottaen luonnonpuiston ja alueen sekä uusiin harvinaisiin lajeihin tulleiden afillophoroidien sienten lajien mukaan voimme päätellä, että alueen myoklora on edelleen huonosti tutkittu ja vaatii edelleen lisätutkimukseen liittyvä tutkimus.
On myös syytä panna merkille, että Altami Studio -ohjelma auttoi paljon tutkimuksessa, joka on osoittautunut biologiseksi tutkimukseksi ja jolla on laaja valikoima työkaluja mittaamiseen ja alustavaan kuvankäsittelyyn.
Tunnustus
Tutkimus toteutettiin RAS Komarovin kasvitieteellisen laitoksen tutkimusprojektissa nimeltä “Biologinen monimuotoisuus ja sienien ja myksomykeettisten alueiden luonnontieteelliset ja ihmisen aiheuttamat ekosysteemit” (АААА-А18-118031290108-6)
Kirjallisuusviitteet
1. Bernicchia A., Gorjón S. P. 2010. Fungi Europaei. Vol. 12. Corticiaceae s. l. Alassio: Edizioni Candusso. 1008 p.
2. Ryvarden L., Melo I. 2014. Synopsis Fungorum. V. 31. Poroid fungi of Europe. Oslo: Fungiflora. 456 p.
3. Волобуев С. В. 2013. Афиллофоровые грибы лесных экосистем юго-востока Орловской области // Микология и фитопатология. Т. 47. Вып. 4. С. 209–217. [Volobuev S. V. 2013. Afilloforovye griby lesnyh jekosistem jugo-vostoka Orlovskoj oblasti // Mikologija i fitopatologija. T. 47. Vyp. 4. P. 209–217.]