“Astrakhansky 101”:n lajin anisiisopin tutkimus Altami Studio-ohjelman avulla
Johdanto.
Astrakhanin alueen oloille sopeutunut “Astrakhansky 101”:n lajin anisiisoppi kehitettiin jalostuksella siittämisellä yleisvenäläisessä kastellujen vihannesten viljelyn ja meloninkasvatuksen tutkimuskeskuksessa. Kasvi on puoli-pensas 115-160 cm korkea, jossa on tetraedinen varsi, vastakkaisia lehtiä ja versoja. Lehdet ovat petiolisia, keihäsmäisiä ja sydämenmuotoisia, reunat ovat sahalaitatyyppisiä. Kukat – violetti, hajuton, bilabiaatti, kerätyt piikkien kukintoihin 4-25 cm pitkä [3].
“Astrakhansky 101”:n anisiisopin mikroskopisia merkkejä tällä hetkellä ei ole kuvattu, joka mahdollistaa lääkekasvien raaka-aineen tunnistamisen.
Tutkimuksen tavoite – “Astrakhansky 101”:n lajin anisiisopin morfologinen ja anatominen tutkimus, sen metrologisten ominaisuuksien määrittäminen.
Kokeellinen osa
Tutkimuksen tavoite – “Astrakhansky 101” : n lajin ilmakuiva anisiisoppi, joka on korjattu vuonna 2012 kukinnan aikana.
Raaka-aineiden morfologisten ja anatomisten merkkien tutkimukset suoritettiin yleisten farmakopean artikkeleiden “Yrtit”, “Lääkekasvisraaka-aineiden mikroskoppi- ja mikrokemikaalien tutkimustekniikka” vaatimusten mukaisesti Venäjän federaation farmakopean XI-painoksessa [5]. Tutkimuksia ja valokuvia suoritettiin “Altami BIO 8” -mikroskoopilla (okulaari – 10 × ja linssit – 4 ×, 10 ×, 40 ×, 100 ×) käyttäen UCMOS05100KPA digitaalista okulaari kameraa; kuvia käsiteltiin Altami Studiossa.
Mikroskooppiset valmisteet valmistettiin mikroskooppiseen analyysiin: lehden ylä ja alaepidermi pinnalta; varren epidermi pinnalta; terälehden ylä- ja alaepidermi pinnalta; verholehden ylä- ja alaepidermi pinnalta. Erityisiä näytteen värjäysmenetelmiä ei käytetty.
Tarkastellaessa lehtivalmisteita pinnalta (kuviot 1, 2), voidaan havaita, että yläpuoleisten epidermaalisilla soluilla on monikulmainen muoto ryyppyisen ja voimakkaasti mutkaisien seinämien mukana, ja alaosassa ne ovat voimakkaasti kallistuneet selvästi paksujen seinämien mukana. Yläepidermi on 25-32 μm pitkä, 8-15 μm leveä; alaepidermi – 23 – 33 μm pitkä, 7-16 μm leveä. Kynsinauha molemmilla puoleilla on tasainen. Ilmarako on 12-17 μm pitkä, 10-15 μm leveä, joka sijaitsee alaepidermiksen kohdalla, jonka taajuus on 80-150 mm2, ympäröity kaksi epidermiksen solua, jotka sijaitsevat kohtisuorassa ilmarakon huokoseen (diasyttinen tyyppi). Ilmarakon solut ovat ominaisia linssinmuotoisia. 8 eteeristä öljypisaraa (harvemmin – 6) – lyhytkarvan solut, joiden erit- tävät solut sijaitsevat säteittäisesti (halkaisija 47-68 μm), löytyvät pääasiassa lehtien alapuolelta.
Yksinkertaiset karvat ovat ohuita seinämöjä, joissa on sileä tai karhea pinta: silmän pinnalla on pääasiassa 1-4 solua (enintään 125 μm pitkä), jopa 6 solua hermoissa ja hiusraudassa (ylös 350 μm pitkä). Lyhyt yksisoluinen varsi (4-7 μm), pyöreä yksisoluinen pää (korkeus jopa 37 μm, pään halkaisija on 15-27 μm). Hermoverkko on hyvin kehittynyt, johtojärjestelmän rakenne sisältää peräkkäin ja kierreastiat (kuvio 3).
Tutkittaessa varren epidermiksen mikrovalmistetta (kuvio 4) voidaan nähdä, että solut ovat monikulmioita, joissa on suorat seinämät, 23 – 45 μm pitkä, 11 – 25 μm leveä. Pinnalla on ilmarakoa, rauhasia, pieniä ja yksinkertaisia pään karvoja, lähes sama kuin lehti. Rauhasen jaksoluku on 8-25 per 1 mm2; pääkarvat – 7-29 / 1 mm2; yksinkertaiset karvat – 0-35 / 1 mm2.
Lehtipuiden yläpinnasta on voimakkaasti mutkittelevia soluseinämiä, terälehden pohjassa solut ovat pitempiä, soluseinillä on ryppyinen muoto (kuvio 5).
Lähes keskellä solujen pituus on 35-65 μm, leveys 7-25 μm, pituus 35-115 μm pohjassa ja leveys 15-21 μm. Lehden alapuolella soluseinät ovat voimakkaasti ryppyisiä, terälehden pohjassa solut ovat pitkänomainen ja hieman kireät. Lehden keskellä solujen pituus on 40-56 μm, leveys 15-25 μm, pituus 45-120 μm pohjassa ja leveys 12-27 μm. Pinnalla on rauhasia molemmilla puolilla (ne ovat hieman pienempiä kuin lehdet ja varret, halkaisijaltaan 32 – 50 μm), pääkarvat ovat samat kuin lehtille. Yksinkertaiset karvat, joiden ohut seinämät ovat terävästi kartiomaisia ja jotka sijaitsevat vain alemmasta puolen muodostavat 1-7 solua (pituus enintään 1300 μm). 1 mm2: n ilmaus terälehden yläosasta: rauhaset – 0-67, pääkarvat – 25-321, pohjasta – rauhaset 0-45, pääkarvat – 0-65, yksinkertaiset karvat – 25-326.
Tutkittaessa verholehden epidermimateriaalia (kuvio 6), soluja, joilla on voimakkaasti ryppyiset seinät, nähdään yläpuolelta, jonka pohjassa ne ovat tasaisempia, 19-45 μm pitkä, 9-32 μm leveä. Alapuolen epidermisolut, joilla on heikosti ryppyiset seinät, 25-45 μm pitkä, 7-23 μm leveä. Varsi on 12-25 μm pitkä, 7-23 mikronia leveä, käytännössä ei löydy yläpuolelta. Yksinkertaiset, terävät kartiokarvat, joiden ohut seinät ovat yläpuolella, ovat yksisoluisia (jopa 54 μm), reunan laidalla ne ovat yksisuuntaisia, kaksisoluisia (jopa 600 μm). Alaepidermilla yksinkertaiset karvat ovat kartiomaisia ja 1-7-soluja (enintään 1300 μm) löytyy kaksi kertaa niin usein kuin ylemmillä epidermilla. Verholehden yläpuolella (1 mm2) esiintyvät taajuudella: rauhaset – 25-78, ranneluumaiset karvat – 0-165, yksinkertaiset karvat – 0-95, ilmarako – 0-20. Alaosassa on taajuus: rauhaset – 15-55, ranneluumaiset karvat – 13-125, yksinkertaiset karvat – 120-324.
Pyöreä siitepöly, jonka halkaisija on 37-45 μm, on 6 reikää (kuvio 7). Niinpä mikroskooppisten ominaisuuksien kuvaus on annettu “Astrakhansky 101” :n lajin anisiisopin analyysin perusteella, jota voidaan käyttää normatiivisen dokumentaation luomiseen lääkekasvisraaka-aineille.
Ratkaisut
1. “Astrakhansky 101”:n lajin anisiisopin tyyppiset anatomiset ja diagnostiset merkit määritettiin. Niihin kuuluu lehtien ylä ja alaepidermiksen rakenne pinnalta (erityisesti ilmarakan puuttuminen lehtien alapuolelta), terälehdet, verholehdet, siitepölyhiukkasten epidermi.
2.Tutkittujen uruteknisten rakenteiden metrologiset ominaisuudet esitetään. Eri osissa sijaitsevat erot saman rakenteen koossa eri osissa on tunnistettu.
Lähdehakemisto
1. Abdelaal H.A.A. Anatomo-morfologicheskie i biologicheskie osobennosti novogo rasteniya dlya Astrahanskoj oblasti lofanta anisovogo [Lophanthus anisatus L. (Benth.)]: Avtoref. dis. kand. biolog. nauk.– Astrahan’, 2010. – 26 s.
2. Abdelaal H.A.A., Velikorodov A.V., Tyrkov A.G. i dr. Primenenie ehfirnyh masel tradicionnyh rastenij i novogo dlya Rossii rasteniya – lofanta anisovogo (Lophanthus anisatus Benth.)// Estestvennye nauki, 2009; 3: 78–85.
3. Abdelaal H.A.A., Moghanm F.S. Morfogenez, fiziologiya i agrotekhnika lofanta anisovogo [Lophanthus anisatus L. (Benth.)] kak novogo rasteniya dlya Astrahani i Rossii. //Izvestiya SPBGAU, 2009; 17: 44–49.
4. Abdelaal H.A.A., Fursov V.N. Primenenie lofanta anisovogo
[Lophanthus anisatus L. (Benth.)] v lechebnyh celyah. – Astrahan’: Izd. dom «Astrahanskij universitet», 2009; 4 (29): 60–65.
5. Gosudarstvennaya farmakopeya SSSR XI izd., vyp.1. – M.: Medicina, 1987. – 336 s.
6. Tyrkov A.G., Velikorodov A.V., Abdelaal H.A.A. i dr. Vydelenie ehfirnogo masla iz lofanta anisovogo i izuchenie ego himicheskogo sostava // Vest. Altajskogo gosudarstvennogo agrarnogo universiteta, 2009; T. 60, 10: 66–71.
7. Hlebcova E.B., Samotrueva M.A., Magomedov M.M. i dr.
Immunotropnye svojstva flavonoidov lofanta anisovogo // Farmaciya, 2012; 3: 46–48.