Lumikellon kahden lajin tutkimus Altami Studio -ohjelman avulla
Johdanto. Voronovin lumikelloa ja puistolumikelloa käytetään perinteisessä lääketieteessä ja homeopatiassa hermoston sairauksien hoitoon. Käytettävissä ei ole systemaattisia tietoja kotimaisten homeopaattisten lumikellojen raa’an standardoinnista.
Tutkimuksen tarkoitus – lumikellon kahden lajin tuoreen homeopaattisen lääkekasvin raa’an tutkimus, mukaan lukien morfologisten ja anatomisten diagnostisten ominaisuuksien määrittely homeopaattisen lääkekasvin raaka-aineen tunnistamiseksi.
MATERIAALIT JA MENETELMÄT
Tutkimuksen kohteet olivat Voronovin lumikelloon ja puistolumikelloon (homeopaattinen lääkekasvin raaka) kuuluvien siemenkasvien (kaikki osat – Planta tota), joka kerättiin Sechenovin ensimmäisen Moskovan valtion lääketieteellisen yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa huhtikuussa 2016.
Makroskooppinen ja mikroskooppinen tutkimus suoritettiin XIII-painoksen Venäjän federaation valtion farmakopean vaatimusten mukaisesti: “Juuret, juurakot, kukkasipulit, mukulat, bulbotuber”, “Yrtit”, “Kukat”, “Lääkekasvien raaka-aineiden ja kasviperäisten valmisteiden tutkimuksen mikroskooppiset ja mikrokemialliset tekniikat”[10]. Voronovin lumikellon ja puistolumikellon mikroskooppiseen analyysiin käytettiin “Altami Bio 2” -mikroskooppia (okulaari 10 ×, linssit 4 ×, 10 ×, 40 ×, 100 ×). Valokuvat saatiin UCMOS05100KPA digitaalisen okulaarikameran avulla ja käsiteltiin Altami Studio.
TULOKSET JA KESKUSTELU
Voronovin lumikellon ja puistolumikellon tuoreeseen kokoon raaka-aineeseen kuuluu koko kasvit (planta tota), maanpäälliset (lehdet, varret ja kukat) sekä maanalaiset osat (kukkasipuli ja juuri) (kuva 1).
Lumikellon mikroskooppinen tutkimus osoitti, että molempien lajien lehtilava on pystyakselinen (kuva 2), mutta Voronovin lumikellon pohjalla se on kolmionmuotoinen pitkien reunoiden mukana, jotka kaarevat sisäänpäin, lehden leveys on 3,6-4,2 mm, luku – 28 – 31. Lumikellon lehtilava on koveran kolmion muotoinen, jossa on lyhyet reunat, lehden leveys on 2,4-3,1 mm, johtokimpun lukumäärä on 12-20.
Kummassakin lumikelloissa on suorakulmaisessa lehdessa suorien seinien mukana pitkänomaisia epidermiksen soluja (kuva 3). Epidermaalisten solujen seinämillä on selvästi näkyvät paksunnokset. Varsi on pyöristetty, jota ympäröi 4 (harvoin – 5) epidermaalista solua (tetra- ja pendasiitityyppi). Kutikula on sileä, joissakin paikoissa – pitkittäisesti rypistynyt. Mesofyllisolujen useat rivit vieressä ylemmällä epidermiksellä ovat hieman pitkulaisia soluja säteissuunnassa. Mesofylin keskimmäisessä osassa on löysä rakenne, joka muodostaa johtokimpujen välissä sijaitsevat pyöreät ilmasolut. Mesofylin ääreisosassa nähdään soluja, joilla on kalsiumoksalaattihybridiä (kuva 4). Johtokimput sivusuunnassa ja keskiosissa ovat vakuustyyppejä. Vaskulaarinen kuituiset johtokimput sisältävät retikulaarisia ja tähtitaivisia astioita ja kierrehäiriöitä.
Kukan atomirakenteen tutkiminen osoitti, että kummankin puolen terän epidermi koostuu monikulmaisista suoraviivaisista soluista, jotka ovat melkein isodiametrisiä nystyisillä tulehduksilla ja pituussuuntaisesti rypistyneellä rakenteella. Ei ilmarakoa löydy. Nystyiset tulehdukset ovat kehittyneempiä alemmalla epidermillä. Elliptiset siitepölyjyvät, monokolpaatti, heteropolaari, jossa on sileä pinta. Terän rakenne on samanlainen kuin lehtien rakenne. Varren epidermiksen solut ovat suorakaiteen muotoisia, seinät ovat suorat, kutikula on tasaista. Ilmarako on tetra- kalityyppi, koko on samanlainen kuin lehtien vatsakalvon kompleksit. Kalsiumoksalaattihybridiä sisältäviä soluja on varren mesofylin ääreisosassa.
Kukan atomirakenteen tutkiminen osoitti, että kummankin puolen terän epidermi koostuu monikulmaisista suoraviivaisista soluista, jotka ovat melkein isodiametrisiä nystyisillä tulehduksilla ja pituussuuntaisesti rypistyneellä rakenteella. Ei ilmarakoa löydy. Nystyiset tulehdukset ovat kehittyneempiä alemmalla epidermillä. Elliptiset siitepölyjyvät, monokolpaatti, heteropolaari, jossa on sileä pinta. Terän rakenne on samanlainen kuin lehtien rakenne. Varren epidermiksen solut ovat suorakaiteen muotoisia, seinät ovat suorat, kutikula on tasaista. Ilmarako on tetra- kalityyppi, koko on samanlainen kuin lehtien vatsakalvon kompleksit. Kalsiumoksalaattihybridiä sisältäviä soluja on varren mesofylin ääreisosassa.
Lumikokoisten kukkasipulien ulkoiset asteikot ovat kuoleutuvat kuoret, joilla on kokonaan muotoutuneet parenkyymisolut. Ulomman kuoreiden ulompi ja sisäinen epidermi koostuu progeno- limusoluista, joissa on pyöristetyt kulmat ja linssi- paksuiset sakeutukset (kuva 5). Varastointikerrokset ovat rakenteeltaan samankaltaisia kuin lehtien. Niiden tärkein parenkyymi koostuu ohutseinämäisistä pyöreistä muotoisista voima-soluista, jotka on täytetty pyöreälla-soikeallä muotoisilla tärkkelysrakeilla. Suurilla tärkkelysjyvinäytteillä on 2-3, harvoin 4-säteen halkeama (kuva 6), on soluja, joissa on rafideja, jotka ovat samansuuntaisia lampun pituusakseliin nähden kimpun muodossa asteikkojen parenkyymin ulkopinnalla. Suljetun vakuustyypin johtokimpput parenkymaalisella vuorauksella sijaitsevat lähempänä vaakojen sisäpuolta.
Lumikelloissa – primäärirakenteiden juuret, sakeutetujen ulkoseinämien mukana epidermisolut ovat suuria, soikea muotoisia, pitkänomaisia säteen suunnassa. Haavat ovat epidermaaleja. Parenkyylin solut ovat ohutseinämäisiä, pyöreitä, ja niissä on lukuisia eri soluissa olevia, eri kokoisia ja muotoisia tiloja. Kortin sisäosassa on soikeita monikulmaisia soluja, jotka ovat pitkänomaisia säteittäisessä suunnassa. Keskiakselisylinteri (CDC) on pieni halkaisija. Juuren puumaiset osat koostuvat pääsääntöisesti yhdestä suuresta ja kolmesta (Voronovin lumikello) säteestä, joiden halkaisija on pienikokoinen. Nila on myös edustettuna 3 tai 4 säteellä. Endoderma ei ole selkeästi ilmaistu.
JOHTOPÄÄTÖS
Niinpä kaksiulotteisten merkkien ja anatomisen rakenteen yksityiskohtaisia ominaisuuksia esitetään: Voronovin lumikello ja puistolumikello. Havaittu ominaisuuksien kompleksi mahdollistaa luotta- masti homeopaattisen lääkekasvien aineksen lajin tunnisteen. On selvää, että lineaarisissa mitoissa on eroja makro- ja mikrotasolla. Voronovin lumikellon koot ovat paljon enemmän kuin puistolumikelloilla, jotka on jäljitetty ja solukkorakenteiden lineaarikokoina. Saatuja tietoja käytettiin farmakopean artikkeleiden laatimisessa kahden lajin homeopaattisten lääkekasvien raaka-aineista.
LÄHDEHAKEMISTO
1. Willis J.C, Amaryllidaceae. A Dictionary of the flowering plants & ferns. 8th edn. Cambridge University Press. Cambridge. 1988.
2. World Checklist of selected Plant Families (WCSP) (Internet). Royal Botanic Gardens. Kew (cited 2016 October 2). Available from: http://apps.kew.org/wcsp/home.do
3. Boericke W. Homeophatic material medica, 2004.
4. Bokov D.O., Samylina I.A. Homeophatic remedies if snowdrops: key aspects for standartization procedures. Proceedings of the V International scientific-practical conference “Fundamental science and technology – promising developments” (24-25 February 2015). North Charleston, USA. Vol.2 Pharmaceutical sciences: 184-6.
5. Davis A.P., Barnett J.R. The leaf anatomy of the genius Galanthus L. (Amaryllidaceae J. St.Hil.). Botanical Journal of the Linnean Society, 1997$ 123 (4): 333-52.
6. Sahin N.F. Morphological anatomical and physiological studies on Galanthus ikarlae Baker and G. rizehensis Stern (Amaryllidaceae) grown around NE Turkey. Pakist. J. Bot., 1998;30: 117-31.
7. Chudzik B.et al. Biology of flowering of Galanthus nivallis L (Amaryllidaceae). Annales Universitatis Mariae Curie-Skodowska. Sectio EEE Hprticultura (Poland); 2002.
8. Budnikov G. Morphological variation of specimens and populations of Galanthus nivallis L. in western rehions of Ukraine. Thaisizia – J.Bot., Kosice, 2011; 21: 95-109.
9. Oybak Dönmez E.IşIK S.Pollen morphology of Turkish Amaryllidaceae, Ixioliriaceae and Iridaceae. Grana, 2008: 47(1): 15-38.
10. State Pharmacopoeia of the Russian Federation, 12th edition, Vol. 2- (cited 2016 October 4). Saatavissa: http://193.232.107/fern/